Kun Stadin tyttö huomaa asuvansa pikkukaupungissa ei ahdistus ole kaukana. Okei ei tämä mikään takapajula ole, mutta kyllä tämä Helsingin menosta vähän eroaa. Löydettiin Saijan kanssa onneksi viikolla lisää vaatekauppoja jossa kuluttaa rahaa, koska muutenhan loppuisi tekeminen pian jos ei edes kuluttamaan pääsisi. Okei kyllä Bambergia pitää tutkiakkin vielä vähän lisää. Ja Nürembergiin uudestaan. Ja Berliinin matkaakin on jo vähän suunniteltu.
Tuntuu vaan hassulta, että paikalliset media-assarit viettää aina kaksi viikkoa koulussa tehtäviä tehden, kaksi työpaikalla tehtäviä tehden ja sama jatkuu. Meillä ollaan tiiviit kaksi vuotta koulun penkillä kunnes vasta päästetään tappelemaan koulun ulkopuolisten tietokoneiden kanssa.
Ja kahenkaan vuoden media-assaroinnin jälkeen ei tunnu, että oisi oppinut tarpeeksi. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että sitten vasta oppii kunnolla kun pääsee hyödyntään osaamista jollakin itseään kiinostavalla alueella. Esim minä radiossa. Koulussa ei pahemmin miksauspöydän käyttö päähän tarttunu, mutta Nostalgialla minusta tuli mestari.
Toivoin vaan, että olisin päässyt tekemään jotain oikeita juttuja nyt kun tuolla hienolla mediatalolla ollaan. Ja kun journalismi kaikissa muotoon kiinnostaa. Ja tuollakin on radiokanava..
Viikonloppu meni aika kotiolossa. Perjantaina maisteltiin taas parit paikalliset oluet ja Klaudija kutsui omalta työpaikaltaan parit kaverit kylään. Jos sitä ensi perjantaina jaksaisi kaupungille raahautua. Tuo pyöräileminen on vaan niin rankasta.Varsinkin sitten takasin päin.
Sunnuntaina löydettiin metsää. Täällä on nytten kunnon ruska. Oli paljon oransseja vaahteroita. Aika suomivibat. Oli lämmintä ja paljon hienoja omakotitaloja. Kameran akku unohtui vaan kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kommentoi